keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Sauvage

Kaksi ihan oikeaa työiltaa takana uudessa duunipaikassa, ja jo useampi treenipäiväkin.

Meillä on päällä motoristiliivit aina kun ollaan baarissa. Esimies sanoi että me ollaan yksi iso perhe ja yhtä tiivis kuin motoristijengit.
Vähintään kerran viikossa meillä on myös tapaaminen tai harjoittelu. Joka viikko pitää tutkia jotakin tiettyä likööriä tai cocktail-aikakautta. Otetaan kisoja kuka tekee drinksut nopeiten, ja kuvataan se videolle että kaikki muut neljätoista duunikamuakin näkee.
Meitä on italialaisia, argentinalaisia, ranskalaisia, venezuelalaisia, dominikaaneja ja vaikka mitä kansallisuuksia.

Enkä voisi olla yhtään onnellisempi uudesta jengistäni :-)


perjantai 18. elokuuta 2017

WHERE IS THE LOVE

Luultavasti lähes jokainen on kuullut ja lukenut eilisen tapahtumista Barcelonassa ja muualla Espanjassa.

Kun jotain tällaista tapahtuu lähellä, tunnen olevani voimaton, ihan yhtä lailla kuin tunnen olevani voimaton, kun kuulen kärsimyksestä mitä tapahtuu kauempana miltei joka päivä.

Emme voi tehdä mitään, mutta ymmärrämme, että sillä ei ole merkitystä kuka on luonut tämän tai ketä oikeastaan syyttää kaikesta. Emme voi muuta kuin toivoa, että jonain päivänä meidän prioriteettimme; valta, raha, uskonto ja kaikki muut illuusiot eivät ole kenenkään elämän arvoisia täällä tai missään muualla.
 

Tällaisina hetkinä enemmän kuin koskaan meidän pitää pysyä vahvoina ja luovuttaa tietoisuutta, mitä tahansa tehdessämme. Musiikki, taide, tekniikka...jatketaan sitä ja työskennellään tehokkaammin ja työskennellään paremmin. Tuloksena saattaa olla, että jonain päivänä asiat, kuten ystävällisyys, uskollisuus, rakkaus ja monet muut arvot ovat ensisijaisia tavoitteitamme.

Mun rakas Barcelona. Juuri nyt pitää vain muistaa, kuinka kaunis ja hyvä paikka tämä kaupunki on elää.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

...in life, when one thing ends, something else begins.

Voisin kertoa paljon Suomesta ja kavereista ja perheestä ja kissoista, ja voisin kertoa myös Madridista ja sen kuumuudesta ja rafloista ja lisää kissoista.

MUTTA en malta! Koska olen ihan innoissani siitä, että meikäläisestä tulee ihan oikee cooli baarimikko! Siis oonhan mä aina toitottanut että ne mojitot valmistuu alle minuutissa sun muuta, mutta nyt mun pitää aina kantaa mukanani kolmea kynää, kahta sytkäriä, viinipullonavaajaa sekä pullonavaajaa - ja siiis sehän tekee ihmisestä oikeen baariammattilaisen.

Kahden ja puolen vuoden taipale rakkaassa Bombónissa alkaa olla jo ohitse. Tämä kuu on viimeinen jonka siellä aion viettää. Jo monille suomenkamuillekin tuttu "littipeukku"-mies sieltä "lettubaarista" missä soitettiin Rauli Baddingin Paratiisia avasi jälleen uuden mahtavan baarin suoraan kotioveni eteen ja hän sitten muutama päivä sitten soitteli ja houkutteli minut mukaansa. Eihän päätös mikään helppo ollut, mutta Bombón pitää aina ovensa minulle auki ja onhan sitä aika jo oppia jotain uutta.

Ens kerralla kun tuutte siis Barcelonaan niin mä osaan tehdä jo vähän muutakin kuin mojitoja (kattelen tässä just tätä uuden duunin drinkkilistaa missä on semmoset 100 cocktailia....) JEE!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Voisin viikkoja sun vieres loikoilla omenapuiden alla

Just tähän aikaan viikon päästä olen Suomessa. Eilen kaveri laittoi viestiä, että tulee vastaan lentokentälle. Ja sitä ennen toinen laittoi viestiä, että osti mullekin liput samaisen illan keikalle. Olen kuunnellut kaksi viikkoa putkeen suomalaista musiikkia (tämä on mun ihan lemppari), ja olen ihan liian innoissani!


En tiedä onko mulla vähän koti-ikävää taas kerran. Ei sillain niin pahasti kuin aina toisinaan, mutta joka päivä tulee jossain kohtaa aina sellanen olo että ei hittttsi toi näyttää ihan Katuman rumalta kerrostalolta tai että voiiii vitsi nyt näyttää ihan Linnanpuistolta - vaikka olenkin vain ottanut metron Barcelonan keskustan ulkopuolelle. Ja jopa ruma kerrostalo laittaa mut hymyilemään, sillä tiedän että pian pääsen Suomen kesään edes hetkeksi.


Voi myös olla, että olen vähän hermostunut Barcelonalle. Yksi lempparikamuista lähti eilen toiselle puolelle Espanjaa useaksi kuukaudeksi, ja sen tilalle on tullut miljoona turistia, jotka huutaa ja törppöilee kaduilla kellon ympäri. Duunissa on niin hirveä kiire, että lomat tulee juuri sopivaan kohtaan. Ja lisäksi olen vähän kyllästynyt johonkin asioihin, jotka ennen tuntui todella hyviltä. Eiks sitä sanota, että jos oot erossa jonkin aikaa joistain asioista, rakastut niihin vain enemmän?

perjantai 30. kesäkuuta 2017

reina de la calle

Kesällä ei vain kerkiä kirjottelemaan. Joka päivä vaan juostaan ympäri kaupunkia.


Primavera Sound -festareiden jälkeen tuli heti perässä Sonar -festarit. Sellaisen tanssimisen jälkeen iskikin kova tauti päälle ja oltiin Mazunten kanssa kumpikin sängyssä tervehtymässä pari päivää. Töissä olen alkanut etenemään kokkipuolella (heh heh), nimittäin kyllä meikäläinen vaan osaa hyvät cevichet ja tacot vääntää. Eikä yksikään asiakas ole vielä valittanut! Joo, ja kyllä me käytiin porukalla myös Portaventurassa huvipuistoilemassa. Mulla on edelleen polvet mustina kun piti semmosen elektronisen härän selkään kiivetä. Ja eilen tanssittiin taas uudestaan, kun meidän kotia vastapäätä kamut avasivat uuden tosimageen baarin!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

incontables son las veces que he tratado de olvidarla y no he logrado

Ostin liput Madridiin. Suomessa aion viettää loppujen lopuksi vain kymmenen päivää ja loput lomapäiväni vietän Madridissa. Viimepäivinä olen lisäksi ajautunut juttelemaan pomoni kanssa, että josko hän veisi meikäläisen Madridin Bombóniin duunailemaan muutamaksi viikoksi. Tuntuu, että mulla soi päässä koko ajan vain Madrid, Madrid, Madrid.

Emmä tiedä onko mulla ikävä sitä tukahduttavaa kuumuutta vai sitä isoa skeittiparkkia, vai oliko se vaan se kaverin kissanpentu vai jättikokoinen Bómbon vai ne ihmiset, jotka elää vaan omaa elämää eikä puutu sun juttuihin, vai olikse se Retiron iso ihana puisto vai se että aamuyölläkin sai ostettua kadulta hyvää ruokaa. Emmä tiedä, mutta mun vaan on päästävä uudestaan katsomaan mikä Madridissa niin viehättää.