tiistai 23. toukokuuta 2017

I'm in love with the coco

Venähti hiukan tuosta Ibizan reissusta toipuminen, ja lisäksi Mari tuli Suomesta vierailemaan ja poikia Madridistakin tupsahti Barcelonaan. Eli täytyy myötää että aika kovasti ollaan joka paikassa keretty juoksentelemaan.

Ibizalla rusketuttiin meidän kamujen terdellä Cala Llongassa, mikä on pikkunen rantakylänen. Ja lisäksi meidän halppishotellissa oli hyvä uima-allas. Yhtenä iltana lähdettiin keskustaan katselemaan muiden tuttujen baareja ja kuppiloita. En voinut uskoa, että Ibizallakin oli tommonen reilun kymmenen hengen meksikolaisryhmä ihan niin kuin täällä meidän koti-Bornessakin.


Sitten taas Barcelonassa tosiaan Marin ja Madridin poikien kanssa vietettiin muutamat uskomattomat aurinkopäivät rannalla, jonka jälkeen lähdin näyttämään heille Barcelonan yöelämää. Poikien opastuksella tanssittiin niin pirusti salsaa ja bachataa, että nyt suomalaismimmeiltäkin muuvit löytyy. Ja kannettiin Maria ympäri katuja prinsessa(/muovi)tuolissa, kun sillä alkoi jalat väsyä niin kovan tanssimisen jälkeen.

Nyt mää en voi muuta odottaa kuin mennä ensin puolentoista kuukauden päästä Suomeen katsomaan taas Maria ja siitä suoraan Madridiin katsomaan mun venezuelan poikia, jee!


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Salou

Viime keskiviikkona lähdettiin moikkaan äitiä ja isiä, ketkä olivat lentäneet Salouhin lomailemaan. Señor Mazuntekin pääsi meidän mukaamme reilun tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan rantakylään. Pari päivää vietettiin minilomaa kävellen miljoona kilometriä päivässä olut bensiininä, mutta hitsit kuinka nätti onkaan Salou. Kaikista kivointa Saloussa oli kuitenkin äiti ja isi.


Ja ensiviikon miniloma on jo suunniteltu! Ostettiin lentoliput Ibizalle ja mennään muutamaksi päiväksi moikkailemaan hyvää ystäväämme, joka vain talvisin on täällä meidän seurana Barcelonassa ja kesät hän viettää Ibizalla oman baarinsa puuhissa.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

quiero rayos de sol tumbados en la arena y ver como se pone tu piel dorada y morena

Kotona käydään vain kääntymässä, puhelin soi jatkuvasti, unentarve on melkein nollassa, aurinkolaseja tuli ostettua kolmet, hiuksissa on aina hiekkaa, duunissa jatkuva kiire, eikä kaduillakaan ole oikein tilaa. Huomaa, että ollaan jo ihan kesässä.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

ikuisuus yksi huokaus vain, yksi yö kuin koko elämä

Toissapäivänä tulin takaisin Barcelonaan viiden päivän reissun jälkeen. Bussimatkalla olin varma että kuulin suomenkieltä, ja Barcelonan kotikaduillani kääntyilin kokoajan katselemaan ympärilleni, sillä olin varma että kuulin koko ajan suomalaisia. Kun illalla pääsin töihin olin varma että filippiiniläinen kokkimme soitti suomalaista musiikkia. Jokainen vastaantulija näytti vähän suomalaiselta.
Eikä keltä tahansa suomalaiselta vaan just niiltä mun suomalaisilta.

Las Fallas on se mun ja neljäntoista suomalaisen pojan juttu. Me mennään joka vuosi Valenciaan ja viivytään niin pitkään kuin vaan työn puolesta voidaan. En mä mene Valenciaan katsomaan ilotulitteita tai palavia pylväitä, mä menen sinne katselemaan hölmöileviä kavereitani, jotka saa mut nauramaan enemmän kuin kukaan muu. Mä meen sinne kuuntelemaan Tehosekoitinta ja valvomaan läpi yön muistellen viimevuosien reissuja ja kaikkia muita muistoja.

Ja sitten palaan takaisin kotiin miettimään jos en olisi ikinä lähtenytkään.


Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
silloin muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin

lauantai 11. maaliskuuta 2017

but you get ready, you get all dressed up to go nowhere in particular


Täällä ollaan jo ihan täydessä keväässä! Joka aamu Mazu juoksee pallon perässä mereen ja minä otan teeppari päällä aurinkoa Barcelonetalla. Ihan hullua, miten aurinko ja lämpö vaikuttaa heti siihen kuinka paljon vietän aikaa ulkona. Herään aikaisin ja haluan ottaa kaikki irti valosta ja ihmisistä, jotka ovat oivaltaneet saman kuin minä ja lähteneet ulos hymyillen.

Muutama päivä sitten Mazun aamulenkki jatkui iltamyöhään asti kun löydettiin ystävämme Seb koiransa kanssa ja päätettiin ottaa muutamat oluet terassilla. Ja lopulta löysin itseni ranskalaisherran kanssa Bornen uudesta pikkubaarista juomasta valkkaria ja syömästä erilaisia juustoja. Eipä ole parempaa kuin ranskalaiset opastamassa kuinka kutakin juustoa kuuluu syödä.

Nyt minä rusketusraitoineni lähden töihin, moi!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Intenta y falla, pero no dejes de intentar.

Vähän niin kuin aina, meikäläinen tulee kaikessa vähän jälkikäteen..

Tammikuu ja kaikki tämä "uusi vuosi, uusi minä" -hommeli ei oikein ollut mun juttu. Jatkoin ihan samaa sängyssä makoilua kuin joulukuussakin. Ei ole ikinä ollut tällaista talvea, että vietän oikeasti melkein koko päivän kotona ja olen hirmuisen ylpeä itsestäni jos siivoan kodin. Kodin siivoaminen on siis ollut viimeisten kuukausien huippukohta. Varmaan siksi en pahemmin ole kirjoitellut tänne.

Nyt kuitenkin, tosiaan sen kuukauden - melkein kahden - jäljessä olen aloittanut uuden vuoden ja uuden itseni! Taisin aikaisemmin jo mainita, että ajatuksena oli rakentaa yhdestä asuntomme huoneesta minulle pikkukuntosali, ja nyt on remppahommat alkaneet ja olen niiiin innoissani! Itse olin ajatellut jotain ihan yksinkertaista, mutta Kike sanoi, että tehdään se nyt kunnolla jos kerran tehdään. Kun se on valmis esittelen sen ylpeänä, mutta nyt näytän vain vähän hihi