perjantai 7. heinäkuuta 2017

Voisin viikkoja sun vieres loikoilla omenapuiden alla

Just tähän aikaan viikon päästä olen Suomessa. Eilen kaveri laittoi viestiä, että tulee vastaan lentokentälle. Ja sitä ennen toinen laittoi viestiä, että osti mullekin liput samaisen illan keikalle. Olen kuunnellut kaksi viikkoa putkeen suomalaista musiikkia (tämä on mun ihan lemppari), ja olen ihan liian innoissani!


En tiedä onko mulla vähän koti-ikävää taas kerran. Ei sillain niin pahasti kuin aina toisinaan, mutta joka päivä tulee jossain kohtaa aina sellanen olo että ei hittttsi toi näyttää ihan Katuman rumalta kerrostalolta tai että voiiii vitsi nyt näyttää ihan Linnanpuistolta - vaikka olenkin vain ottanut metron Barcelonan keskustan ulkopuolelle. Ja jopa ruma kerrostalo laittaa mut hymyilemään, sillä tiedän että pian pääsen Suomen kesään edes hetkeksi.


Voi myös olla, että olen vähän hermostunut Barcelonalle. Yksi lempparikamuista lähti eilen toiselle puolelle Espanjaa useaksi kuukaudeksi, ja sen tilalle on tullut miljoona turistia, jotka huutaa ja törppöilee kaduilla kellon ympäri. Duunissa on niin hirveä kiire, että lomat tulee juuri sopivaan kohtaan. Ja lisäksi olen vähän kyllästynyt johonkin asioihin, jotka ennen tuntui todella hyviltä. Eiks sitä sanota, että jos oot erossa jonkin aikaa joistain asioista, rakastut niihin vain enemmän?

perjantai 30. kesäkuuta 2017

reina de la calle

Kesällä ei vain kerkiä kirjottelemaan. Joka päivä vaan juostaan ympäri kaupunkia.


Primavera Sound -festareiden jälkeen tuli heti perässä Sonar -festarit. Sellaisen tanssimisen jälkeen iskikin kova tauti päälle ja oltiin Mazunten kanssa kumpikin sängyssä tervehtymässä pari päivää. Töissä olen alkanut etenemään kokkipuolella (heh heh), nimittäin kyllä meikäläinen vaan osaa hyvät cevichet ja tacot vääntää. Eikä yksikään asiakas ole vielä valittanut! Joo, ja kyllä me käytiin porukalla myös Portaventurassa huvipuistoilemassa. Mulla on edelleen polvet mustina kun piti semmosen elektronisen härän selkään kiivetä. Ja eilen tanssittiin taas uudestaan, kun meidän kotia vastapäätä kamut avasivat uuden tosimageen baarin!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

incontables son las veces que he tratado de olvidarla y no he logrado

Ostin liput Madridiin. Suomessa aion viettää loppujen lopuksi vain kymmenen päivää ja loput lomapäiväni vietän Madridissa. Viimepäivinä olen lisäksi ajautunut juttelemaan pomoni kanssa, että josko hän veisi meikäläisen Madridin Bombóniin duunailemaan muutamaksi viikoksi. Tuntuu, että mulla soi päässä koko ajan vain Madrid, Madrid, Madrid.

Emmä tiedä onko mulla ikävä sitä tukahduttavaa kuumuutta vai sitä isoa skeittiparkkia, vai oliko se vaan se kaverin kissanpentu vai jättikokoinen Bómbon vai ne ihmiset, jotka elää vaan omaa elämää eikä puutu sun juttuihin, vai olikse se Retiron iso ihana puisto vai se että aamuyölläkin sai ostettua kadulta hyvää ruokaa. Emmä tiedä, mutta mun vaan on päästävä uudestaan katsomaan mikä Madridissa niin viehättää.

tiistai 23. toukokuuta 2017

I'm in love with the coco

Venähti hiukan tuosta Ibizan reissusta toipuminen, ja lisäksi Mari tuli Suomesta vierailemaan ja poikia Madridistakin tupsahti Barcelonaan. Eli täytyy myötää että aika kovasti ollaan joka paikassa keretty juoksentelemaan.

Ibizalla rusketuttiin meidän kamujen terdellä Cala Llongassa, mikä on pikkunen rantakylänen. Ja lisäksi meidän halppishotellissa oli hyvä uima-allas. Yhtenä iltana lähdettiin keskustaan katselemaan muiden tuttujen baareja ja kuppiloita. En voinut uskoa, että Ibizallakin oli tommonen reilun kymmenen hengen meksikolaisryhmä ihan niin kuin täällä meidän koti-Bornessakin.


Sitten taas Barcelonassa tosiaan Marin ja Madridin poikien kanssa vietettiin muutamat uskomattomat aurinkopäivät rannalla, jonka jälkeen lähdin näyttämään heille Barcelonan yöelämää. Poikien opastuksella tanssittiin niin pirusti salsaa ja bachataa, että nyt suomalaismimmeiltäkin muuvit löytyy. Ja kannettiin Maria ympäri katuja prinsessa(/muovi)tuolissa, kun sillä alkoi jalat väsyä niin kovan tanssimisen jälkeen.

Nyt mää en voi muuta odottaa kuin mennä ensin puolentoista kuukauden päästä Suomeen katsomaan taas Maria ja siitä suoraan Madridiin katsomaan mun venezuelan poikia, jee!


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Salou

Viime keskiviikkona lähdettiin moikkaan äitiä ja isiä, ketkä olivat lentäneet Salouhin lomailemaan. Señor Mazuntekin pääsi meidän mukaamme reilun tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan rantakylään. Pari päivää vietettiin minilomaa kävellen miljoona kilometriä päivässä olut bensiininä, mutta hitsit kuinka nätti onkaan Salou. Kaikista kivointa Saloussa oli kuitenkin äiti ja isi.


Ja ensiviikon miniloma on jo suunniteltu! Ostettiin lentoliput Ibizalle ja mennään muutamaksi päiväksi moikkailemaan hyvää ystäväämme, joka vain talvisin on täällä meidän seurana Barcelonassa ja kesät hän viettää Ibizalla oman baarinsa puuhissa.